Unien kieliopista. -Tanssija ja koreografi Minna Tervamäki ja sopraano Pia Freund tulkitsivat vahvasti Kaija Saariahon musiikkia.

Harri Hautala Aamulehti

Säveltäjä Kaija Saariaho totesi ennen konserttia järjestetyssä keskustelutilaisuudessa, että taide tekee meistä ihmisiä. Omalla taiteellaan hän on paneutunut ihmisyyden heijastamiseen välillä hyvinkin rajuin keinoin, kuten tämän konsertin avanneessa teoksessa From the Grammar of Dreams (Unien kieliopista).

Kun ihmisen sisintä kuoritaan auki, jälki ei aina ole helppoa eikä kaunista. Kärsimys harvoin on.

Runoilija Sylvia Plathin omaelämäkerrallisiin teksteihin perustuva kahden sopraanon teos kuultiin nyt yhden laulajan versiona, sillä sopraano Pia Freund kommunikoi nauhalle äänitetyn oman äänensä kanssa. Lavalla oli silti kaksi taiteilijaa, sillä tanssija Minna Tervamäki tavallaan ”lauloi” kehollaan teosta. Harva tanssija soi niin väkevästi ja herkästi kuin Tervamäki! Muutenkin siinä, miten Freund intohimoisella ja dramaattisella äänellään ja Tervamäki käärmemäisellä kehollaan rimpuilivat elämäksi kutsutun kehikon sisällä, oli koko ajan jotakin äärimmäisen koskettavaa ja kipeää.

Musiikkiteatterimaisesti toteutettu Unien kieliopista oli nyt istutettu Sylvia Plathin traagisen elämäkerran sisään tavalla, joka aukaisi myös musiikin sisältöä. Laulutekstin olisi silti voinut heijastaa taustalle niin kuin oopperaesityksissäkin. Unien kieliopista oli draaman kaaren kannalta osuva valinta Saariahon musiikille omistetun festivaalin avausteokseksi. Teoksen aiheessa on paljon samaa kuin tapahtuman ensi viikon sunnuntain pääkonsertin kohteessa Simone Weilissakin. Molemmat nuorina kuolleet ajattelijat kokivat maailman liiankin raastavana ja epätäydellisenä paikkana.

————

Kellomaisia sointeja

 

Konsertin päätti Saariahon kuuluisimman oopperan Kaukaisen rakkauden johdannoksi vuonna 1996 sävelletty Lonh. Lonhissa satoja vuosia vanhat kirjoitukset ja moderni elektroninen äänitaide yhdistyvät täysin omanlaiseksi soivaksi tilaksi, jossa ihmisen ajattomia tarpeita heijastava sooloääni asettuu kauniisti kellomaisena kimaltelevan elektronisen sointimaailman sisään.

Salin täyttänyt yleisö kiitti lopussa innokkaasti esiintyjiä ja varsinkin säveltäjää. Tämä visuaalisestikin poikkeuksellisen onnistunut konsertti todisti, että ”vaikeampikin” taide tavoittaa kuulijan, kun viesti on aito.

YLEISÖPALAUTETTA:

> Tapanne tehdä esitys oli uutta luova, syvä ja koskettava. Olen niin iloinen siitä, että uudistatte konsertti-instituutiota. Tämä oli tapahtuma, ei “pelkkä” konsertti. Äänen ohella liike, valo, kuva; tanssin tuoma uusi ulottuvuus. Ja että muusikotkin saavat itsensä pötkölleen lattialle (ja jopa ylös sieltä!) on riemastuttavaa. Eihän muusikon pitäisikään olla lavalla esittämässä, miten hienosti osaa pönöttää paikoillaan, vaan muusikko on tuomassa musiikin tilaan omalla kehollaan. Ja MinnaT:n liikekieli tekee äänen näkyväksi, silmillä katsottavaksi, silmiä hivelevän hienosti.

 

> Olipa elämysvoimainen tanssittu konsertti! Ei ole ihme, että Kaija Saariaho, Pia Freund a Minna Tervamäki ovat lyöttäytyneet yhteen. He puhuvat samaa elämyskieltä ja aistivat samaa unen ja valvetilan, aavistelun ja “statementin” rajapintaa – kauniisti ja koskettavasti.