Taiteellisen johtajan tervehdys

Juuri ennen esityksen alkua yleisöä kehotetaan sulkemaan matkapuhelin tai laittamaan se lentokonetilaan. Jo tätä ennen on tehty selväksi, että myöhästyneitä ei lasketa saliin. Esiintymistilan sisällä ulkoiset häiriöt ja ärsykkeet suljetaan pois, varmistetaan, ettei mikään ulkopuolelta tuleva tuhoa hetken ainutkertaisuutta.

Pidän esitystilaa turvallisena paikkana - esityksen alettua on lupa sulkea muu maailma pois, keskittyä vain olemassa olevaan hetkeen, taiteilijan tarjoamaan havaintoon maailmasta. Oma elämä voi olla vaikka millaisessa kaaoksen tilassa, mutta esityksen keston ajan huomion keskipiste on toisaalla, teoksen antamassa havainnossa maailmasta. On mahdollista häiriöittä, keskittyneesti heijastaa omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan siihen.

Fomo (Fear of missing out) ja Fobo ( fear of better options) , ulkopuoliseksi jäämisen pelko ja pelko siitä että muualla on parempia vaihtoehtoja tuottaa tuskaa. Maailma tarjoaa koko ajan kaikille aisteille ärsykkeitä, koko ajan olisi muodostettava kanta johonkin perustavanlaatuiseen elämän ilmiöön ja ilmiöiden muuttuminen, lisääntyminen ja monimutkaistuminen tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla. Tästä kaikesta seurauksena on, että keskittymiskykymme on heikentynyt. Monen runoilijan tuotannosta on sanottu, että lukeminen on hidasta ja vaatii paneutumista ja keskittymistä. Tämä juuri on täydellistä - Runoviikoilla ollaan hitaita, paneudutaan ja keskitytään! Kajaanissa runoja kuunnellaan yhdessä, niitä lausutaan, lauletaan ja esitetään, niistä keskustellaan ja niitä luetaan, sekä ääneen että kukin itsekseen. Teatteriesitykset ja konsertit tarjoavat heinäkuun viitenä ensimmäisenä päivänä mahdollisuuden keskittyä ja rauhoittua. Ei tarvitse pelätä, että jää ulkopuolelle tai että muualla on parempia vaihtoehtoja.

 

(Keltasaappainen tyttö)

 

Satoi ensilumen

kuudestoista joulukuuta Ruskeasuolla,

valtavia lempeitä hiutaleita jotka sulivat saman tien.

Keltasaappainen tyttö juoksi pitkin tienreunaa,

peruutti sitten vetisiin jälkiinsä varovasti astuen.

Ehkä meissä on paikkoja, joissa emme ole käyneet?

Hän mumisi itsekseen, hän näytti niin onnelliselta,

keskittyneeltä. Tunnemme vetoa kaikkeen

mikä kätkee salaisuuden, kerron sinulle sitten

kun tapaamme. Laskeutuu lempeä valaistus

 

Tua Forsström, Satoi ensilumen

teoksesta Lokakuun iltana soudin järvelle, runoja

(suomennos Caj Westerberg, Siltala 2013)

Kati Outinen, kuva: Reijo Haukia