Ilpo Tiihonen myötäelää elämää

Nykyrunoutta väitetään usein vaikeasti lähestyttäväksi ja elämästä vieraantuneeksi. Kun joku sortuu tällaiseen yleistykseen, paras lääke kapeakatseisuuden hoitoon on Ilpo Tiihonen (s.1950). Hänet voisi runoilijana määritellä helposti lähestyttäväksi ja elämänläheiseksi.

Tiihonen kirjoittaa asioista, joita me näemme ympärillämme. Hän kirjoittaa teksti-tv:stä, taksijonoista ja kolmessa minuutissa valmistuvasta kaurapuurosta. Hän ei silti ole arkirealisti. Hän ei paiskaa kaikkea havaitsemaansa raakana kasvoillemme. Hän on hienovireinen humoristi, joka osaa kääntää arjen havainnot taitavasti päälaelleen. Hän muuttaa suuret asiat ihmisen kokoisiksi ja löytää pienille asioille isoja merkityksiä.

Tiihosta pidetään modernin suomenkielisen runouden uudistajana. Hän ei häpeile runoissaan kuuluvaa musikaalisuutta eikä vierasta rytmisiä leikkejä. Riimitellessään hän on niin taitava, että iskelmänikkarit kärvistelevät kateudesta. Mutta komeinta on, että hän saa myös mitattomat säkeet soimaan kuin laulu. Hänen runoja on nautinto lukea ääneen, ja kuunnella. Tiihonen on itsekin loistava runojensa esittäjä.

Suven runoilijaksi kutsuttu Tiihonen on 2000-luvulla saanut lukuisia palkintoja ja saavuttanut lukevan yleisön suosion. Runokokoelmien ohella Tiihonen on kirjoittanut näytelmiä ja kuunnelmia. Hänen viimeisin kokoelmansa on vuonna 2009 ilmestynyt WSOY:n kustantama Jumalan sumu.

Veikko Halmetoja

Kajaanin Runoviikon tiedottaja