Tervehdys ystävät

Vuonna 2117 Suomi-Neidolla kulkee lujaa. Sadassa vuodessa maapallon ilmasto on lämmennyt - sanotaanko vaikka että - riittävästi. Tämän ilmiön seurauksena Suomen kaupallinen ja hallinnollinen pääkaupunki on perustettu uudelleen. Ja tällä kertaa Kajaaniin. Tämä manööveri ei liity maakuntareformiin tai sote-uudistukseen. Tämä homma tehdään luonnon mahtikäskyllä.

Kainuussa vaarojen rinteillä tuulessa huojuvat tuuheat tammi-, jalava- sekä lehmusmetsät. Ahvenanmaa ja koko Suomen tähänastinen rannikko pulputtaa iloisesti ilmakuplia viisimetrisen vesipatjan alla. Meitä hyväilee leppeä ilmasto. Kainuun maatalous tuottaa hyvää satoa. Kaikkialla heilimöivät heinä-, hirssi-, maissi-, kaura sekä härkäpapuviljelmät.

Kajaanin Runoviikolla pyyhkii hienosti.

Monikielisuus on ollut arkipäivää jo vuosia. Runoviikolla puhutaan suomea, saamea, ruotsia, venäjää, saksaa, espanjaa, portugalia, intiaa, kiinaa ja kainuuta. Miksikö? No siksi, että Kainuu on maailman rauhallisinta seutukuntaa! Ja tänne on perustettu maailman asukasystävällisimmät asumisyhteisöt! Täältä löytyy hyvä ilmanlaatu, pitkä ja valoisa kesä sekä runsaslukuinen, ahkera ja innovatiivinen kansa. Elintilan hävitessä rannikoilta ihmiset suuntaavat sinne, mistä maata löytyy töppösten alle. Täällä selkosia riittää.

Kainuussa kansa on kulkenut aina. Tämä kansa on ylittänyt kulttuurisia rajoja jo paljon ennen muuatta piirilääkäri Lönnrotia. Siksi Kainuu on monikulttuurinen ja siksi Runoviikolla runoillaan monella kielellä. Täällä ymmärretään, kuinka inspiroivaa on ollut se henki, joka joskus muinoin on potkaissut Runoviikon käyntiin.

Eikä tässä vielä kaikki! Vuonna 2117 Kajaani ei ole rauniokaupunki vaan rannikkokaupunki. Kun Oulujärvi on jälleen Oulumeri.

Ensimmäinen satanen oli varsin hätäinen. Mutta tämä seuraava se vasta kiirettä pitää.

Taisto Reimaluoto
Taiteellinen johtaja

Henriikka Tavi - Suven Runoilija 2017

Kajaanin Runoviikon suven runoilija on Henriikka Tavi (s.1978). Hän on opiskellut Helsingin yliopistossa estetiikkaa, yleistä kirjallisuustiedettä ja teoreettista filosofiaa. Hänen esikoisteoksensa esim. Esa ilmestyi Teoksen kustantamana vuonna 2007. Se palkittiin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla kotimaisesta esikoiskirjasta.

Esikoisteosta on luonnehdittu erilaisten runokielioppien kokeilukentäksi. On sanottu, että sen keinot voi vuorotellen nimetä monilla eri nimilapuilla: mm. surrealistisiksi ja dadaistisiksi.

Tavin toinen teos Sanakirja (Poesia) ilmestyi keväällä 2010. Kolmannella runokokoelmallaan Toivo (Teos, 2011) hän voitti sekä Kalevi Jäntin palkinnon että Yleisradion jakaman Tanssivan karhun. Toivo oli myös ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Kaksitoista oli Henriikka Tavin vuoden 2012 alussa alkanut ja maaliskuussa 2013 päättynyt julkaisuprojekti, jota on luonnehdittu kirjalliseksi ihmiskokeeksi. Projekti sai alkunsa, kun Tavi alkoi pohtia, montako runoteosta runoilijan pitäisi vuodessa julkaista päästäkseen yli köyhyysrajan. Suomessa se oli Euroopan komission mukaan 1080 euroa. 12 vei runouden julkaisemisen ja kustantamisen kohti performanssia ja käsitetaidetta. 12-sarja heijastelee luovan talouden strategioita, runoilijakuvan muutosta sekä uusien julkaisutapojen vaikutusta kirjalliseen julkisuuteen. 12-projektiin kuului myös Lija Fischerin ohjaama ja Vapaa vyöhyke -ryhmän toteuttama kaksitoistaosainen runoesityssarja. Projektin jälkeen julkaistiin vielä kolmastoista osa, jossa projektia läheltä seuranneet ja siihen osallistuneet ihmiset kirjoittivat 12-teossarjasta, mutta myös yleisesti runouden julkaisemiseen liittyvistä kysymyksistä.

Oman kirjoittamisensa lisäksi Tavi on mukana Osuuskunta Poesian toiminnassa ja toimii aktiivisesti kirjallisuuskentällä. Hän on myös suomentanut Friedrich Schillerin esseen Naiivista ja sentimentaalista runoudesta (Tutkijaliitto, 2008) sekä lastenkirjat Hämäräkirja, Mainio herra Iloinen, Retkuliina ja Retkuliina rakastuu. Tavi kuuluu runouslehti Tuli & Savun toimituskuntaan.

Veikko Halmetoja
tiedottaja